Sokeain kellot

Ennen 1900-lukua näkövammaisille ei juuri ollut omia kelloja. Sokeat olivat usein vähävaraisia eikä heillä ollut mahdollisuutta oman kellon hankintaan. Varakkaammat sokeat käyttivät repeteerikelloja, joissa lyöntikoneisto toisti ajan napista painamalla.

Sokeat alkoivat saada apua yhteiskunnalta ja avustusjärjestöiltä vasta 1900-luvun puolella. Sokeille tarkoitetut kellot olivat usein halpoja mutta vankkatekoisia.
Yksinkertaisimmillaan näkövammaisille tarkoitetussa kellossa on koholla olevia pisteitä
sekä tukevat osoittimet joita tunnustelemalla aika voidaan lukea. Myös Braille- eli pistekirjoituksella varustettuja kelloja löytyy. Suojalasi on helposti avattavissa. Kelloissa on usein lisäksi tavalliset numerot.

Ensimmäinen kello jota sokeat pystyivat käyttämään voi olla kuuluisan sveitsiläisen kellosepän, Louis Breguet:n "montre a tact" niminen kello 1800-luvun lopulta.
Se oli alunperin tarkoitettu "yökelloksi". Osoitinta saattoi tunnustella ja ajan hahmottamista avustivat ympäri ulkoreunusta upotetut 12 timanttia.

Nykyisin näkövammaisille tarkoitettuja apuvälineitä on useita. Saatavilla on muun muassa puhuvia kelloja sekä kelloja ja matkapuhelimia jotka kertovat ajan haptisesti kosketusnäytöllä. Aika voidaan esittää myös esimerkiksi pyörivillä tunnusteltavilla kiekoilla.