Ajan lähteillä näyttelyssä (6.5.2009–4.4.2010) pohdittiin Kellomuseolle usein esitettyä kysymystä: mistä aika tulee kelloihin ja miten tarkka aika on saatu ihmisten tietouteen? Näyttelyn kuvat ja esineet kertoivat miten ajan lähteille on päästy ja päästään tänä päivänä.

Aurinkoajasta atomiaikaan

Monet tietävät, että ihmisen ensimmäinen kello on ollut aurinkokello. Ajanmittauksen perusteet ovatkin pohjautuneet vuosisatoja ns. aurinkoaikaan. Näyttelyssä on esillä Kuopion kulttuurihistoriallisen museon aurinkokello, joka on ollut kätevä myös mukana kuljetettavana matkakellona. Kaikilla ihmisillä ei kelloa kuitenkaan ollut, ei edes julkista kelloa päivää rytmittämässä. Näin oli esimerkiksi Hämeenlinnassa 1700-luvulla, jolloin ne kaupunkilaiset, jotka asuivat tarpeeksi lähellä linnaa, saattoivat kuulla aikatiedotuksen linnan pihalta. Näyttelyssä kerrotaan millaisia pulmia h ämeenlinnalaiset kohtasivat etsiessään ajan lähdettä.

Observatoriot ovat ottaneet kaikkialla maailmassa aikaa tähtitaivaan havainnoista, näin myös Suomessa. Helsingin observatoriossa tieto ajasta välitettiin kaupunkilaisille aikamerkkipussin avulla, toisinaan tykinlaukauksilla säestettynä. Öljykankainen aikamerkkipussi on julkisesti esillä museossa ensimmäistä kertaa, kuten myös observatorion Normal-Zeit – sekuntiheilurikello, josta saattoi käydä tarkistamassa oikean ajan kelloonsa observatorion aulasta. Tieto ajasta levisi Helsingin observatoriolta rautatieasemalle ja tätä kautta raiteita pitkin myös ympäri Suomea.

Neiti Ajan tarina Englannissa ja Suomessa on myös kuvailtu näyttelyssä. Englannissa aikamerkkipussi näytti ajan lähelle, mutta kauemmas tiedon saattoi tilata Neiti Ajalta. Ensimmäinen Neiti Aika, Maria Belville ja myöhemmin tyttärensä Ruth hakivat Greenwichin observatoriolta ajan omaan taskukelloonsa ja myivät tietoa muun muassa kaupungin kellosepille. Suomen Neiti Aika kertoi ajan puhelinpalvelun välityksellä ja palvelu olikin suosittu vielä viime vuosikymmenille asti. Vuonna 1936 käyttöön otettu Neiti Aika-laitteisto sai tiedusteluja runsaasti: lähes 14 000 vilkkaimpina päivinä. Vuonna 1946 Neiti Ajalle soitettiin 16 714 000 kertaa pelkästään Helsingin alueella. Tänä päivänä tarkan ajan lähteitä on niin runsaasti, että palvelun suosio on laskenut luonnollisesti huimasti. tänä päivänä ”Neiti Aika” saattaa olla myös miespuolinen.

Tarkan ajan välittäminen radioteitse on merkittävä palvelu kuuntelijoille. Suomessa Yleisradion aikamerkki on koko kansalle tutuksi tullut päivittäinen radioklassikko. Aikamerkki on kertonut oikean ajan aina Yleisradion perustamisesta alkaen, vuodesta 1926. YLE:n aikamerkin alkuperäinen lähde, Ilmatieteenlaitoksen kronometri, on esillä näyttelyssä. Kuuluttaja ilmoitti aikamerkin kuulijoille seuraamalla kronometriä ja soittamalla triangelia kuuluttamossa. Sääennustus luettiin suoraan Ilmatieteen laitokselta ja sen perään annettiin aikamerkki.

Kaupunkilaiset saattoivat tarkistaa kellonsa piipahtamalla myös paikallisella kellosepällä tai katsomalla ajan julkisesta kellosta, joka oli yhdistetty keskusaikakelloon.

Monikaan ei ehkä tiedä, mistä aika tänä päivänä tulee. Enää se ei tule taivaankappaleiden liikkeistä, vaan atomikelloista, jotka eri puolilla maailmaa mittaavat oikeaa aikaa atomien värähtelystä. Uudessa näyttelyssä voi käydä kurkistamassa atomikellon sisälle tai vaikka asettaa oman kellonsa tasan oikeaan aikaan – Mittatekniikan keskuksesta MIKESistä saatavaan Suomen viralliseen aikaan.

Kellomuseo kiittää lämpimästi kaikkia yhteistyökumppaneitaan:

Elisan puhelinmuseo, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto, Helsingin Observatorio, Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Hämeenlinnan maakunta-arkisto, Ilmatieteenlaitos, Kansallisarkisto, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Mediamuseo Rupriikki, MIKES, Museoviraston kuva-arkisto, Tekniikan museo, Vapriikki, Yleisradio sekä kaikki yksittäiset henkilöt jotka ovat olleet mukana mahdollistamassa näyttelyn suunnittelun ja toteutuksen.

Teksti ja kuva: Laura Kovero